Olivia Lehto opettajuuden ytimessä

Opettaja Olivia Lehto:

Ihan ensiksi opettaisin kuinka korvia heilutetaan
ja miten voi tuosta vaan puhjeta laulamaan.
Opettaisin päiväunien ihanuutta
ja kieltä outoa, ihan uutta.
Kirjastoon veisin oppilaani ainakin viideksi yöksi
ja kaikenlaisen laskemisen tekisin kiinnostavaksi työksi.
Pyöräretkiä tehtäisiin ja kokeiltaisiin uimista,
opettaisin tietysti myös asioiden puimista.
Nauramista harjoiteltaisiin aina maanantaina
niin ei tylsyys koskaan enää meitä paina.
Haaveilulle jättäisin aika paljon tilaa
ja huolta siitä pitäisin, ettei kiire miettimistä pilaa.
Jos olisin joskus surkeana, ei nolottaisi itkeä,
tahtoisin opettaa olemaan aito sekä sitkeä.

Eppu Nuotio, Hyttysenkesyttäjä ja muita haaveammatteja, s.11. Kuvittanut Mervi Lindman. Tammi, 2006.

Eppu Nuotio esittelee runokirjassaan monenlaisia haaveammatteja. Eräs suosikkirunoistani tuo mieleeni viime kesän kurssin “Peruskivi ammatilliseen opettajuuteen”, jolla aloitin omat ammatilliset opettajaopintoni. Annukka Tapanin kesäkurssilla yllätyin siitä, kuinka suuri osa ammatillista opettajuutta on se “kaikki muu”. Pelkkä oppiaineen ja kurssisisältöjen opettaminen sekä hallitseminen eivät riitä, jos haluaa tulla Olivia Lehdon kaltaiseksi hyväksi opettajaksi. Opettajuudessa ovat olennaisia myös ohjaaminen, tukeminen, yhteiskuntataitojen vahvistaminen ja vertaistuki. Opettaja ei todellakaan ole enää yksinpuhelija luokan edessä korokkeella, opetti hän sitten alakoululaisia tai ammatillisia opiskelijoita.

Lue loppuun

Mainokset