Kohtalokkaat perunarieskat

Näin se tavallinen tarina meni: arvioin viikonloppuna perheen ruokahalut yläkanttiin, ja perunamuusia jäi reilusti yli. Voi kökkö! Mikä nyt avuksi? Seuraavana hetkenä luen Isyypakkaus-blogia, josta viimeksi kokeilin sitä herkullista perunapizzaa. Etusivulla on kerrassaan oivallisen osuva juttu: simppelit ja nopeat perunarieskat. Miten osuikin kohdalleen! Niitä piti testata heti, talousihminen kun olen.

Perunarieskat

Jauhoja vähän tömähti reilulla kädellä tuohon pintaan, mutta ei se haitannut. Eivätkä muuten olleet yhtään hullumpia leivänpaahtimessa lämmitettyinä seuraavana päivänä. Luulen erilaisten täytteidenkin toimivan hienosti, blogikuvissa vilahtava savulohi näyttää ainakin oikein herkulta.

Mainokset

Hilaryn piparit

Leivoimme tyttären kanssa koulun myyjäisiin. Logistiikkakuvioiden vuoksi päädyimme kekseihin. Nämä pikkuleivät ovat suklaisia ja erityisen hyviä jäätelön kanssa. Tarina kertoo, että aikanaan Hilary Clintonia pidettiin varmana häviäjänä presidenttiehdokkaiden puolisoiden leivontamittelössä. Ja mitä vielä, hah haa: Hilary vei voiton pipareillaan. Simppelit keksit syntyvät näin: Lue loppuun

Talvimysliä

Asiallisten päivitysten väliin taas herkkuvinkki: tällä kokemuksella kannattaa kyllä tehdä myslit ihan itse. Mielettömän hyvää tuli Eeva Kolun Kauhaa ja rakkautta -blogin talvimyslistä,. Liisalle kiitos vinkistä! Tervetuloa terminen talvi vaan tännekin, me tankataan ja selvitään. Lisäksi koti tuoksuu aika ihanalta. Paluuta kaupan höttöihin ei taida enää olla. Lisäsin reseptiin paahtamisen jälkeen vielä vähän rusinoita. Talvimysliä

Niin hyvää teetä

Monet jo tietävätkin teeriippuvuudestani: sitä kuluu päivittäin pannu- ja kannutolkulla. Minulle kelpaavat kaikki mahdolliset teet, hätätilassa juon sujuvasti jopa keltapakettista pussiteetä, mutta jos valita saan, on tämänhetkinen suosikkini vihreä tee. Tänä syksynä olen juonut paljon erilaista senchaa. Se on japanilainen melko karkealehtinen tee, jonka ominaismaku on voimakas.Sencha Tokujo Lue loppuun

Syö, juo, mies ja nainen!

Kun syksy on synkeimmillään ja on  klassinen aika vuodesta: töihin mennessä on pimeää ja töistä tullessa on pimeää – sitä  huomaa  itsessään tiettyjä, toistuvia piirteitä. Kotoa on yhä vaikeampi lähteä mihinkään, kun sinne asti on päässyt ja jämähtänyt. Lenkille lähteminen tuntuu karulta ja ylitsepääsemättömältä. Sitä selittelee itselleen kotijumpan ja hyötyliikunnan etuja. Nappailee deetä ja nukkuu ja nakottaa töissä kirkasvalolampun alla.

Oikeasti mikään ei innosta, vaikka asiallisia, kivoja töitä ja kirjoitushommia olisi muille jaettavaksi ja kiinnostavia tapahtumia ja harrasteita pukkaa. Jämähtänyt ihminen ei ymmärrä tarttua niihin, se vaan köpöttää ruokakaupan kautta kotiin, Facebookiin ja telkkarin kajoon. – ja liian myöhään yöllä sänkyyn odottamaan herätyskellon seuraavaa pirinää. Se lukee pari riviä iltaisin, ymmärtämättä lukemaansa, ja työperäisiä vinkkauslukemisia väkisin, ja  sitten se tarkistelee seuraavana päivänä oliko toinen päähenkilö Kake vai Lasse, whatever. Pakko tarkistaa kumminkin ettei heti jää pintalukemisesta kiinni.

Sinnittelyä!  Nyt kannattaa siis hiljentyä ja keskittyä olennaiseen: kotoiluun.

Ohje numero yksi. Piristä itseäsi ruualla. Se toimii oikeasti. Laita ja fiilistele sellaisia juttuja, joista itse oikeasti tykkäät tai haluat testata, saattaisitko tykätä. Hassua, mutta itselläni homma toimii niin, että kotityöt ja ruuanlaitto alkavat syksyisin tuntua melko terapeuttiselta vaihtelulta verrattuna normaaliin koneella istumiseen ja työhommailuun. Vielä hauskemmaksi kokkailu muuttuu, jos saa kotona innostettua kaverin mukaan. Tää on vähän samaa kuin silloin opiskeluaikoina, kun piti lukea tenttiin. Ikinä ei ole niissä mitoissa ollut pullaa pakkasessa ja villapaidat pestyinä.Syö Juo Lue loppuun