Tiedonhankinnan opetus käytännössä

(Teksti on julkaistu aiemmin Kirjasto-lehden numerossa 3/2013, KirjastoPRO-liitteessä)

Kuva Flickr, Enokson: Comfortable computing https://secure.flickr.com/photos/vblibrary/8465390293/
Kuva Flickr, Enokson: Comfortable computing
https://secure.flickr.com/photos/vblibrary/8465390293/

Toisen asteen oppilaitosten opiskelijoiden tiedonhankintataidot vaihtelevat suuresti. Millaista yhteistyötä kirjastot ja koulut tekevät tiedonhankinnan koulutuksessa?

– Vaikka Tampereella suurin osa oppilaista on käynyt ala- ja yläkoulussa kirjaston opetuksissa, niin kysyttäessä kukaan ei muista käyneensä koskaan luokan kanssa kirjastossa
ja käyttäneensä PIKI-verkkokirjastoa, kertoo Satu Virtanen Tampereen seudun ammattiopiston Hepolamminkadun kirjastosta.

Samaa sanoo Ylöjärven uuden koulutuskeskus Valon informaatikko Heidi Hongisto. – Osa opiskelijoista ei ole käyttänyt lainkaan kirjastoa, joten ensimmäisellä käynnillä on lähdettävä ihan alusta. On kerrattava lainaaminen, palauttaminen, varausten tekeminen, kaikki perusasiat. Perusasioiden kertaaminen vie aikaa tiedonhankinnan opetukselta.

Valossa opiskelee saman katon alla kymppiluokkalaisia, lukiolaisia, ammattiopistolaisia, aikuisopiskelijoita ja yrittäjyyden opiskelijoita. Myös työväenopisto käyttää tiloja. Valoisan aulan yhteydessä sijaitseva kirjasto on keskellä 1 000 opiskelijalle mitoitettua koulua.

– Ensimmäisenä syksynä Valon kirjastossa kävivät kaikki lukioryhmät, joissa oli yhteensä 250 opiskelijaa ja ammatilliselta puolelta noin 100 opiskelijaa. Tänä syksynä on tarkoitus pitää 300 uudelle opiskelijalle lyhyt kirjastonkäytön opastus, suunnittelee Heidi Hongisto.

Myös opettajille on tarkoitus järjestää omia opastuksia. Vartin mittainen perehdytys ei vie Hongistolta enää valmisteluaikaa. Varsinaiset oppiaineiden tarpeisiin räätälöidyt tiedonhankinnan opetukset sen sijaan vaativat enemmän työtä. Ne ovat kuitenkin erityisen antoisia ja mukavia pitää. Päästään tiedonhaun ja oppimisen ytimeen: syvennytään verkkokirjaston käyttöön, oppiaineiden tarpeisiin suunniteltuun tiedonhankintaan, yleiseen verkkotiedonhakuun, lähdekritiikkiin ja lähdemerkintöjen opettamiseen.

Opettajissa on eroja

Myös Hervannassa sijaitsevassa Hepolamminkadun kirjastossa kaikki aloittavat ryhmät käyvät lyhyessä perehdytyksessä, mutta tiedonhankinnan opetukseen tullaan äidinkielen tunneilla. Äidinkielen opettajat ovatkin edelleen tärkeimpiä yhteistyökumppaneita.

– On opettajasta kiinni, ketkä tulevat. Osa on aktiivisia, mutta toiset jättävät tulematta, Virtanen kertoo.  Ammatillisissa kouluissa kirjastoasioihin perehdytään yleensä ATTO (ammattitaitoa täydentävät tutkinnon osat) – opettajien tunneilla, vaikka kirjastot mielellään ottaisivat opetuskäynneille myös ammattiaineiden opettajia.

Valon ja Hepolamminkadun kirjastojen kaltaisissa oppilaitoskirjastoissa on yleensä yksi vakituinen informaatikko, joka valmistelee ja vetää ryhmäkäynnit asiakaspalvelun ja muun työn ohessa. Hongisto pohtii tehostavansa toimintaa suunnittelemalla itseopiskelumateriaaleja, joita voitaisiin käyttää opettajan kanssa silloin, kun informaatikko ei ehdi ottaa ryhmää itse vastaan.

– Parasta palautetta on se, kun tunnin alussa tylsistyneen näköinen luokan kovis alkaa kysellä tiedonhausta ja näkee, kuinka oppilaat keskittyvät tunnilla annettuihin tehtäviin, Satu Virtanen sanoo.

Kirjaston ja koulun sijainnilla on merkitystä. Yhteistyötä helpottaa se, että ollaan saman katon alla. Yhteiset ruokailu- ja taukotilat on todettu sekä Ylöjärvellä että Hervannassa toimiviksi yhteydenpitopaikoiksi. Aluksi Hongisto pyrki ajoittamaan oman ruokatuntinsa koulun ruokailuaikojen ulkopuolelle, koska pidemmällä lounastauolla oppilailla on aikaa käydä kirjastossa. Se ei kuitenkaan ollut hyvä juttu, sillä opettajia ei nähnyt välttämättä lainkaan työpäivän aikana.

Jyväskylän suunnitelma

Vuonna 2011 valmistuneessa Jyväskylän Tule tule hyvä tieto -suunnitelmassa asioita on pohdittu erityisen monesta näkökulmasta. Opettajille suunnatun kyselyn seurauksena paljastui, että lukio-opettajat kaipaavat tiedonhallintataitojensa päivitystä. Jyväskylässä toisen asteen oppilaitoksissa ei ole omia kirjastoja, joten yhteistyö koulun ulkopuolelle on välttämätöntä, jos tiedonhallinnan opetusta halutaan kehittää.

Alueen kirjastot puolestaan halusivat kehittää keskinäistä yhteistyötään. Yliopistosta, ammattikorkeakoulusta ja kaupunginkirjastosta koottu työryhmä suunnitteli ja toteutti lukio-opettajille tarkoitetun koulutuksen, jossa jokainen opettaja sai yleisesittelyn lisäksi tietoa oman aineensa hyödyllisistä lähteistä ja aineistoista. Palaute koulutuksesta on myönteistä: siitä toivotaan pysyvää käytäntöä. Haastavinta koulutuksen toteuttamisessa oli kirjastolaisten aikataulujen sovittaminen koulun arkeen.

Tiedonhaun koulutus innosti eri aineiden opettajia tuomaan luokkansa kirjastoon. Työssä mukana ollut kaupunginkirjaston informaatikko Mari Vuorinen kertoo, että Jyväskylässä muutamat opettajat tuovat säännöllisesti lukion ensimmäisen vuoden oppilaat kirjastokäynnille, mutta mitään yhtenäistä käytäntöä kouluilla ei ole.

– Olemme pitäneet jo useampana vuotena lukion ensimmäisen vuoden opiskelijoille dekkariaiheisen tiedonhaun opetuksen ja vinkanneet samalla ryhmälle jännityskirjallisuutta ja aiheeseen liittyviä tietokirjoja. Oppilaille on annettu äidinkielen kurssilla tehtäväksi lukea jokin jännityskirja ja tehdä tutkielma kyseisestä kirjailijasta, kertoo Mari Vuorinen.

– Vinkkaamisen yhdistäminen tiedonhaun opetukseen on toiminut meillä hyvin. Suuri ryhmäkoko ja tiukka aikataulu ovat haasteena, mutta vinkkaustilanne yleensä rauhoittaa porukan ja saa aikaan hyvää keskustelua.

Lukiokoulutuksen arvioinnissa kysyttiin vuonna 2012, mitä lukiossa ei opetettu riittävästi. Yleisimmäksi vastaukseksi nousivat tiedonhaku ja tietotekniikka. Tähän kannattaa kaikissa kirjastoissa panostaa.

Tampereen nelivuotinen Tieto haltuun -projekti päättyi vuodenvaihteessa, eikä siinä työskennelleen informaatikon virkaa koulujen toiveista huolimatta vakinaistettu. Paikalliset opettajat ymmärsivät hankkeen myötä asian tärkeyden, mutta onko yleisellä kirjastolla rahkeita ottaa kokonaan oppilaitoksille omistautuneen informaatikon töitä harteilleen? Opettajien havahtumisen lisäksi sisarhanke AVOKIn avulla saatiin moneen oppilaitokseen avoin oppimisympäristö ja kirjastokokoelmia. Kuinka ne voivat, jos niitä ei ole aikaa hoitaa ammattitaitoisesti ja paneutuen?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s