Paremmaksi puhujaksi? Lukuvinkki kaikille esiintyville

paremmaksi puhujaksiKirjailija: Ragnhild Nilsen
Teos: Paremmaksi puhujaksi- Luontevan esiintyjän opas. Karisto, 2012
Alkuteos: Talekunstens 12 hemmeligheter.
Suomentanut: Lotta Lipsonen
ISBN: 978-951-23-5509-9
Sivumäärä: 127 s.

Norjalaisen Ragnhild Nilsenin Paremmaksi puhujaksi oli hyvä ja käytännönläheinen opas kaikille, jotka haluavat parantaa esityksiään ja esiintymistään. Kirjassa paljastetaan hyvän puhujan tärkeimmät ominaisuudet helppolukuisen tarinan avulla. Tiiviin tietopaketin lisäksi teoksessa on pieniä mielikuvaharjoituksia ja rakennevinkkejä muutamien yleisten puhetyyppien pitäjille.

Mieleenpainuva esiintyjä ei pyri kertomaan kaikkia mahdollisia aiheeseen liittyviä asioita. Hän pyrkii luomaan yhteyden kuulijoihin. Kuulijoiden mielenkiinnon herättämiseen kannattaa käyttää rohkeasti omakohtaisia kokemuksia.

Meille kirjastolaisille edellisen kappaleen ensimmäinen lause on usein se suurin helmasynti, varsinkin koululuokkien tiedonhankinnan ja kirjastonkäytön opetuksissa. Luokka saattaa tulla kirjastoon vain sen yhden ainoan kerran koko yläkoulun aikana, joten paras vyöryttää kaikki mahdollinen tieto yhden kolmevarttisen aikana. Ehkä ei sittenkään, mutta hankalaa on yhteisesti päättää mitä käynnillä kerrotaan ja  mitä jätetään pois.

Hyvä puhuja ei pyri tiedottamaan vaan tuomaan ydinajatuksen esille. Hän tuo ydinajatuksensa selkeästi esiin, perustelee sen loogisesti tai emotionaalisesti ja lopuksi vielä kertaa ydinajatuksen uudestaan ja kehottaa lopuksi kuulijoita toimimaan.

Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta kuinka saa yleisön kuuntelemaan toimintaohjeita ja osaa perustella asiansa vakuuttavasti? Toimivan yhteyden saaminen yleisöön vaatii itsensä likoon laittamista, pitää olla oma itsensä ja puhua omien kokemustensa kautta, aito innostus näkyy puhujasta ja saa yleisön mukaan.

Kiinnostava puhuja ei pyri käsittelemään kaikkea tärkeää vaan poimimaan kaiken tärkeän joukosta tärkeimmän. Yksinkertaisuus ja tehokkuus ovat avainsanoja. Usein kaava: ennen – nyt – tulevaisuudessa, on hyvä  ja toimiva rakenne esitykselle. Puhu yksinkertaisesti, vältä ammattislangia ja mieti keitä kuulijasi ovat. Etsi esimerkit heidän omasta kokemuspiiristään, aloita tutuilla asioilla ja etene niistä vieraampiin. Tieto kannattaa esittää kuvina, tapahtumina ja esimerkkeinä aina kun mahdollista. Arkisuus ja käytännönläheisyys helpottavat vaikeiden asioiden omaksumista.

Mukaansatempaava luennoitsija ei pyri saamaan yleisöä tuijottamaan diaa vaan eläytymään kertomukseen. Pitäisi aina muistaa, että apuvälineet ovat apuvälineitä. Usein ne varastavat pääosan esityksessä. Puhuja lukee asiat suoraan valkokankaalta ja esitys on kuulijoille äärimmäisen tylsä.

Erilaisia oppimistyylejä ovat visuaalinen, auditiivinen ja kinesteettinen. Joku oppii parhaiten näkemällä samalla visualisointeja, malleja ja kuvia. Toinen oppii parhaiten kuuntelemalla puhetta, usein vaikka silmät kiinni: valkokangas vain häiritsee asioiden omaksumista. Kinesteettistä oppijaa puheen tarvitsee koskettaa henkilökohtaisesti,arkielämän esimerkit ja käytännön vinkit sopivat erityisesti hänelle. Hyvässä esityksessä on jotakin kaikille erityyppisille oppijoille.

Loistava puhuja ei pyri sanomaan mahdollisimman paljon vaan käyttämään puhuttelevia esimerkkejä. Hänen TIEnsä on kolmivaiheinen: T=tehokeinot, I=innostaminen ja E=esimerkit.

Tähän liittyen kirjassa oli kiintoisa harjoitus, jonka varmasti voisi itsekin toteuttaa sopivan tilaisuuden tullen. Kokenut esiintyjä voi päästä esityksessään yleisön edelle aloittamalla esityksensä sillä, että jakaa yleisölle pienryhmissä tai kaikille erikseen oman paperin, johon pyytää heitä kirjoittamaan muutamia aiheeseen liittyviä kysymyksiä. Tämän jälkeen osallistujien annetaan pitää pieni tauko, jonka aikana puhuja miettii esityksensä rungon saamiensa kysymysten perusteella.  Seuraavaksi hän pitää esityksensä ja vastaa siinä yleisön esittämiin kysymyksiin esimerkein, yksityiskohdin ja perusteluin.

Hieno tapa saada nostettua aiheestaan esiin yleisölle epäselvät kohdat! Yleisö ei voi olla kovin suuri, ja aikaa tarvitsee olla riittävästi. Esiintyjän on oltava varma asiastaan ja pystyttävä improvisoimaan.

Arvioimalla TIE:n kohtia tarkemmin voi varmistaa sen, että oma esitys on mahdollisimman onnistunut. Sen avulla voi myös tarkastella ja analysoida muiden esityksiä.

Hyvän puhujan ei tarvitse tietää oikeita vastauksia, hän osaa esittää oikeita kysymyksiä. Kysymykset ovat tehokas tapa aloittaa esitys. Muita yleisön mielenkiinnon herättäjiä ovat väitteet ja tarinat. Vasta tämän jälkeen siirrytään esityksen johdanto-osaan, jossa puhuja esittelee itsensä ja kertoo mitä hän haluaa saavuttaa esityksellään. Johdannon kolmantena vaiheena esiintyjä kertoo suunnitelmasta, jolla tuohon tavoitteeseen pyrkii. Lisäksi hän voi kertoa yleisölle kauanko esitys kestää ja toivooko hän  kysymyksiä ja keskustelua esityksen aikana, vai vasta sen jälkeen.

Kiinnostava puhuja ei keskity yksityiskohtiin vaan tekee pienestä suurta ja vanhasta uutta. Määrätietoisen johdannon jälkeen esiintyjä keskittyy asiansa ydinajatukseen. Hyvä puhuja esittää kantansa selkeästi ja osaa ottaa  kantaa puolesta tai vastaan. Argumentoinnin peruskaava on: kysymys – vastaus – todiste – päätelmä. Hyvä argumentointi saa kuulijat puhujan puolelle ja perustelee heille hänen kantansa. Kuulijat tietävät mistä puhutaan, kun asia on määritelty hyvin. Tämän lisäksi puhuja osaa vakuuttaa kuulijansa näkökulmansa hyödyillä ja sillä, että se on moraalisesti oikein. Asiatiedot ja omakohtaiset kokemukset lisäävät argumentoinnin painokkuutta.

Laaja sanavarasto elävöittää esitystä ja kielikuvien tehokas käyttö ja hallinta ovat tärkeitä. Kun mietit itseäsi puhujana, pohdi omaa kielenkäyttöäsi, esityksesi avainsanoja ja ilmaisuja. Osaatko ilmaista asiasi konkreettisesti, ja välttää turhan abstraktia kieltä ja ammattislangia? Niillä etäännytät itsesi kuulijoista ja aiheesta. Tehokkaan lopetuksen tärkein pointti on lyhyt ja ytimekäs johtopäätös tai suora ja pysäyttävä kehoitus.

Mieleenpainuva puhuja ei yritä pitää täydellisiä puheita vaan haluaa puhua innostavasti. Usein innostavuus lähtee pienistä jutuista: katsekontaktista ja yleisön paremmasta huomioimisesta. Kehonkieli on tärkeää, ja se että puhuja on oma itsensä. Välillä pitää myös osata pysähtyä: tauko ennen esityksen tärkeintä kohtaa saa kuulijat tarkkaavaisiksi. Puhujan pitää myös osata kuunnella yleisöään pitkin matkaa: ovatko he kiinnostuneita ja osaanko esittää asian heille sopivalla tavalla? Menetkö hämillesi jos sinut keskeytetään kesken esityksesi, tai se saa muuten odottamatonta vastakaikua kuulijoilta? Siihen on mahdollista varautua etukäteen mielikuvaharjoituksilla.

Pyri olemaan läsnä esiintyessäsi, vaikka joudut puhumaan vieraan yleisön eteen ja saatat tuntea olosi epävarmaksi. Karisma tarkoittaa kreikaksi lahjaa jumalilta, mutta siihen voi vaikuttaa myös itse. Karismaattinen puhuja on itsevarma, energinen, innostunut ja asiaansa paneutunut. Sisäinen palo syttyy kaikissa, kun puhumme itsellemme tärkeistä asioista. Innostuneisuus näkyy kauas. Mieti jotakin omasta mielestäsi karismaattista ja valovoimaista esiintyjää. Miten hän puhuu ja millainen on hänen kehonkielensä? Mieti eleitä, äänenkäyttöä ja yhteyttä kuulijoihin.

Joskus puhujaa voivat rajoittaa muistot ja menneisyyden negatiiviset kokemukset. Nilsen puhuu tunneankkureista, ja siitä kuinka niistä voi harjoituksin opetella pääsemään eroon. Vastaavasti hyviä kokemuksia voi hyödyntää kun opettelee hakemaan niissä koettuja miellyttäviä tunteita käyttöönsä haastavissa tilanteissa.  Esiintymisjännitykseen löytyy omia mielikuvaharjoituksia. Esimerkiksi kun ajattelee asiaa toisesta näkökulmasta, jännittäjän sydämen voimakas jyskytys ei ole kielteinen asia, sehän kertoo hänen olevan vahvasti elossa. Elinvoiman voi opetella siirtämään esiintymisen positiiviseksi voimavaraksi, joka näkyy myös kuulijoille energisyytenä.

Nopealukuinen kirja ei mene kovin syvälle asioissa ja harjoituksissa, mutta herättelee kyllä ajattelemaan. Loppujen lopuksi hyväksi puhujaksi ei voi opetella pänttäämällä ohjeita ulkoa. On mietittävä esiintymistä omasta näkökulmasta. Läsnäolo, omakohtaisuus ja aito innostus ovat hyvän esityksen kannalta olennaisimmat asiat. Jos innostus joskus onkin kadoksissa, sen voi löytää kun tekee hiukan töitä itsensä kanssa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s