Rapujuttuja ja lumiveistoksia: skypevinkkausta kolmasluokkalaisille

Vauhdikkaan viime viikon päätti hauska vinkkaushetki Hyhkyn koulun kolmasluokkalaisten kanssa.  Kutsuimme Eijan päivän kirjakutsuille kirjastolaisten lisäksi opettajia, ja paikalla oli ennätysyleisö: yhteensä 101 kuulijaa (Rouva Huu, Päivi Heikkilä-Halttunen bloggasi tapahtumasta perjantaina Lastenkirjahyllyssä).

Kirjakutsuihin valmistautuminen on melkoinen monen viikon urakka, joten olen todella iloinen, että varsinaisen koulutuspäivän lisäksi saimme pidettyä iltatilaisuuden, jonka  lisäksi opettaja Jouni Kaipainen innostui vielä kysymään aiheesta vinkkausta omalle 3.-luokalleen.  Tulipa tuoreeltaan pyöriteltyä ja sovellettua samaa 300 tietokirjan aineistoa monelta kantilta.

kirjakutsut

Napsin vuoden 2012 tietokirjoista perjantaiksi kolmasluokkalaisia kiinnostavia kirjoja ja sitten soiteltiin. Skypettely on arkista ja helppoa, mutta itse olen käyttänyt sitä aika vähän. En vain ole ylipäätään luonteeltani mikään puhelinrupattelija, joten siksi skypen käyttökin on jäänyt muutamaan kokeiluun. Käytin vinkkauksessa omia tunnuksiani, mutta jos tällaisia vinkkauksia tulisi enemmän, niin mikä estäisi luomasta työpaikalle yhteiset vinkkaustunnukset, joita voisivat muutkin käyttää.

Meillä on kirjastossa muutama reissuläppäri, joita henkilökunta voi varata käyttöönsä, mutta tällä kertaa turvauduin omaan tablettiin. Oli kiva kokeilla samalla, kuinka homma onnistuu sen kanssa.  Onneksi osaston Satuhuone oli vapaana ja sain siitä rauhallisen tilan vinkkaukselle: joskus tuntuu, että vapaiden tilojen puute on varsinainen pullonkaula, kun yrittää sovitella tapahtumia ja tilanteita ison kirjaston arjessa.

Yhteyden muodostamisessa ei ollut ongelmia. Äänet kuuluivat hyvin, eikä mikään pätkinyt oppitunnin mittaisen vinkkauksen aikana. Kuvayhteys ei toiminut aivan täydellisesti: koululaiset näkivät kyllä minut ja kirjat, mutta minä en nähnyt heitä.  Opettaja toimi puheenjohtajana ja keskustelun vetäjänä. Se oli hyvä homma, koska en nähnyt luokan reaktioita ja touhuja: hän jakoi puheenvuoroja oppilaille ja ohjasi hommaa koulun päässä.

skypeSkypevinkkaus vaatii soveltamista. Ihan samanlaista se ei voi olla kuin tavallinen vinkkaus, jossa ollaan samassa tilassa. Miten siinä saa yhteyden ryhmään? Skypevinkkaus oli vapaata jutustelua ja vuorovaikutus lapsiin syntyi sen avulla hyvin, vaikka emme samassa huoneessa olleetkaan. Opettajalta tilanne vaatii suurempaa aktiivisuutta ja osallistumista, kuin tavallinen vinkkaus. Minun piti pitää mielessäni se, että olemme puhelimessa. Yritin olla olematta yksin äänessä koko aikaa, eihän kukaan jaksa sellaista puheluakaan, jossa vastapuoli höpöttää tauotta antamatta toiselle suunvuoroa.

Paras vinkkaus on minusta sellainen, jossa ollaan yhdessä: lapset pääsevät heti kirjojen kimppuun ja lainaamaan, ja vinkkari näkee välittömästi, mikä sytyttää ja mikä ei.  Ihan kylmiltään skypevinkkaus voi olla vaativaa, on hyvä tuntea opettajaa ainakin jonkin verran etukäteen. Hauskaa oli myös se, että joku lapsista heti kommentoi nähneensä minut kirjastossa. Olin jo hiukan valmiiksi tuttu, kun aloitettiin.

Tunnin aikana ehdimme käydä läpi vaikka mitä. Puhuimme matkakirjoista ja matkustelusta, kalastuksesta ja ravuista.  Hiihtolomasta ja legorakentelusta, Harry Potterista ja kuva-arvoituksista.  Tunti päättyi koulun kellon soittoon, ihan säpsähdin ja vähän nauratti. Olin oikeastaan kailottanut yksin Satuhuoneessa, mutta samaan aikaan olin ollut Hyhkyn koululla ja kuullut  Onnin hurjat kalajutut.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s