Vinkkarin tärkein ohje: muista aina lopettaa kesken!

Reetta SaineMikä ihana hyvänmielen päivä ja tsemppaava koulutus viime viikolla olikaan: vinkkariyoda ja oma guruni Reetta Saine koulutti Sastamalan pääkirjastossa ja puhui viisaita vinkkaamisesta ja kirjaston perustehtävästä. Joskus on hyvä palata asioiden ytimeen ja miettiä kaiken perustaa. Mikä meidän työssä on tärkeintä?

Vinkkaus lähtee aina omasta persoonasta. Voit käydä katsomassa vaikka kuinka monta huippuunsa hiottua ja mestarillista esitystä, mutta joskus se tulee eteen. Sinun on vinkattava ihan itse ja omalla tavallasi.

Mieti tärkeitä ja suuria kysymyksiä. Miksi kirjasto on? Miksi minä olen kirjastossa? Mitä minä voin antaa kirjastolle? Mitä minä haluan?

Koululaiset ja kirjasto: äidinkieli ja kirjallisuus ovat vaativa paketti opettajalle. Pienille koululaisille pitää opettaa mekaaninen lukutaito, ja siitä pitäisi pystyä jatkamaan kohti ymmärtävää lukemista. Kirjallisuus on oppiaineena väline kohti sitä. Toisaalta lukemisen idea ja ihanuus on niin paljon muutakin: meillä on yksi maailma ja yksi tarina.

Lukeminen on hauskaa, kielestä voi nauttia ja sillä voi leikkiä. On kutkuttavaa  löytää yhteinen ilo ja univeraali tarina. Rakennamme kirjallisuuden kautta  myös omaa kansallista kaanoniamme  ja kulttuuripohjaamme. Kaikilla kansoilla on omat klassikkonsa ja oma historiansa. Vaikka tarina ei ole syntyperäisesti oma, jokainen haluaa ymmärtää ympäröivää maailmaa.  Siinä riittää haastetta. Suomeksi löytyy älyttömän vähän  sopivan yksinkertaista, kiinnostavaa ja selkeää luettavaa, maahanmuuttajanuorille tai muille alkulukijoille. Se  turhauttaa: älyä ja ikää tajuta juttuja kyllä on, mutta kielitaito ei syystä tai toisesta riitä. Suomalaiset kustantajat, herätkää!

Vain lukemalla oppii lukemaan, sanoo Reetta. Miten suhtautua lukemisesta palkitsemiseen? Saako siitä maksaa? Katoaako lukemisen ilo kokonaan, jos siitä tulee suorittamista? Itse mietin tätä aikoinaan paljon. Voinko lähteä yliopistoon opiskeleman kirjallisuutta, vai pilaako se kaiken lukemisen? Voiko sen jälkeen lukea mitään nauttien ja analysoimatta? Otin sen riskin, ja onneksi mitään ei mennyt pilalle.  Miten käy lasten kanssa? Meillä kävi kirjastossa asiakas, josta tehtiin juttu paikallislehteen. Tokaluokkalainen himoitsi pelikonsolia. Isä lupasi sen, jos poika lukee sata kirjaa. Poika luki: 8-vuotiaan mekaaninen lukutaito sai tukea ja lukeminen pääsi vauhtiin. Jatkossa ei tarvita palkintoja.

Alakoulujen kanssa sopii järjestää kilpailuja koulun lukevimmasta luokasta, ja mitä nyt ikinä keksiikin. Pääasia että innostuvat. Vinkata voi kuitenkin kaikenikäisille.

Vinkkaus on kirjaston peruspalvelua ja sisältöjen avaamista. Se on asiakaspalvelua ja vuorovaikutusta. Opastusta, jota tehdään omalla persoonalla. Yleensä vastavalmistuneet opettajat jo tietävät kysyä vinkkausta kirjastosta.Reetta Saine vinkkaa

Suomalainen tapa vinkata on kuitenkin edelleen maailmalla melko eksoottinen ja tuntematon. Meillä Tampereen kaupunginkirjastossa käy paljon japanilaisia kasvatustieteiden opiskelijoita joka vuosi. He tulevat Suomeen PISA-menestyksemme innoittamina: käyvät tiiviin viikon aikana neuvolat, päiväkodit, eskarit, alakoulut, yläkoulut ja kirjaston. Kukaan ei ole kuullutkaan meidän tekemästämme kouluyhteistyöstä. Koululaiset halutaan yleisiin kirjastoihin?  Meidän kouluillamme ei ole lain puolesta velvoitetta omaan kirjastoon, vaan palvelut järjestetään usein yhteistyössä paikallisen yleisen kirjaston kanssa. Kirjastoissa on tapahtumia, siellä kerrotaan kirjoista, yhteistyö ei olekaan pelkkää tiedonhakua tai kirjaston esittelyä? Ja elävästi ja draamallisesti vielä kerrotaankin, eikä ikinä paljasteta loppuratkaisua. Kerron tuleville japanilaisopettajille  käynnin aikana paljon asioita, kynät sauhuavat ja kysymyksiä esitetään. Tälle ilosanomalle olisi ihan selkeästi tilausta maailmalla. Meidän pitää kertoa kaikille, kuinka homma meillä toimii.

Kirjavinkkaus on kiusaamista, houkuttelua. Pitää esitellä vaihtoehtoja varmoille nakeille, jotka kaikki tietävät jo ennalta. Vinkkari nostaa esiin uusia kirjoja, joista kukaan ei ole kuullutkaan. Hän kaivaa unohduksista vanhoja helmiä. Netin trailereita ja teasereita voi käyttää apuna. Katso esimerkiksi pätkä Hugo Cabretista, tai kuinka esitellään hulvaton  Sense and sensibility and sea monsters.

Reetta keskittyy olennaiseen, kirjavinkkaus aloitetaan aina yksinkertaisesti vinkkaamalla kirja. Ainoa olennainen asia hommassa on kirja, ja se pitää tuoda esiin kunnialla. Hyvä kirja ja vinkkauskirja eivät ole sama asia. Kirjavinkkarin on luettava, luettava ja luettava lisää. Sieltä kaiken lukemasi keskeltä löydät ne itsellesi sopivat. Joskus voit joutua lukemaan kymmeniä kirjoja, ennen kuin löytyy yksi tai kaksi vinkkaukseen sopivaa. Kaikki eivät voi vinkata omia lempikirjojaan, mutta jotenkin kirjan pitää sytyttää, että siitä pystyy kertomaan innostavasti. Harjoittele ääneen. Etsi hyviä lukukohtia ja mieti, mitä kirjasta voi nostaa esiin.

Millainen on hyvä vinkki? Korkeintaan 5 minuutin mittainen, sanoo Reetta, mutta kukapa katsoo kovin tarkasti kelloa vinkatessaan. Voit esitellä kirjoja monin eri tavoin eikä kaikkien vinkkien tarvitse olla samanpituisia. Ole monipuolinen. Lue ja kerro omin sanoin. Kerro kirjasta perusjutut ja sen lisäksi muutama täky. Ja muista aina lopettaa kesken!

Reetta vinkkaa

Yhteistyö opettajien kanssa on tärkeää. Vinkkari tuntee kirjat, opettaja tuntee lapset  ja nuoret. Yhteistyössä  vinkkauksen jälkeen voidaan katsoa jokaiselle luokasta sopivaa luettavaa. Opettaja tietää mikä sopii kenellekin, millainen lukutaito oppilailla on, tai miten aihepiiri  kolahtaa.

Kannattaako vinkata koulussa vai kirjastossa? Molemmissa on puolensa. Kirjasto tulee paikkana tutuksi, kun vinkataan siellä – ja samalla voidaan heti lainata. Toisaalta koulu on valmiiksi tuttu ja rauhoittava ympäristö. Joskus vieraammassa paikassa huomio tahtoo kiinnittyä epäolennaisiin juttuihin, kuten muihin kirjaston asiakkaisiin tai erikoisiin tuoleihin…  Opettaja on kuitenkin aina vastuussa luokasta ja mukana vinkkaustunnilla, oli paikka kumpi hyvänsä. Vinkkarin kannattaa jättää opettajalle lista kirjoista, joista on puhuttu. Lapsilta saatu palaute on välitöntä ja innostunutta. Nuorista on vaikeampi tietää, mitä pään sisällä liikkuu. Silmistä ja katseesta näkee, kuinka juttu kolahtaa, vaikka sitä ei kehtaa muuten vieraalle aikuiselle paljastaa. Myös aikuisille vinkataan: Tampereen kaupunginkirjaston Kirjahetket ovat  kirjallisuushetkiä, joita on järjestetty säännöllisesti useamman vuoden ajan.

Vinkkaus on monipuolista.  Perusvinkkauksen lisäksi on draamavinkkausta, genrevinkkausta, Ku-Mu-Ki -vinkkausta (kuvaa, musiikkia ja kirjoja), Mu-Pe -vinkkausta (musiikki ja pelit), parivinkkausta, kimppavinkkausta, videovinkkausta, vertaisvinkkausta. Kehittele ja mieti: vain mielikuvitus on rajana!

Yleisö tekee vinkkauksesta sen, mitä se on. Kenelle vain voi vinkata mitä vain, ja jokainen tekee sen omalla tyylillään. Vinkkarin on kuitenkin syytä varautua siihen, että voi tapahtua mitä hyvänsä. Jos ei muuta, on kyse on aina myös elämyksestä, vinkkaus on tarinahetki ja kirjallisuustapahtuma, josta voi nauttia ilman lainaus- ja lukupakkoa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s